Voi, kun olisi ihana lähteä matkalle jonnekin, vaikka Tallinnaan !
Tai Tukholmaan !
Jos me pyytäisimme Anssin mukaan, niin sitten meitä olisi neljä, ja voisimme ottaa neljän hengen hytin.
Sillä tavalla se ei tulisi edes kalliiksi !
Minä en ole koskaan matkustanut laivalla.
Minä olen aina lentänyt joka paikkaan.
No sitten meidän täytyy ehdottomasti viedä sinut risteilylle Tukholmaan.
Silja Linen laivat ovat varsinaisia loistohotelleja.
Muuten, minä luin pari päivää sitten vahasta Parnassosta yhden Anna-Leena Härkösen novellin, jonka nimi on "Silja Laine".
Ai, Kertooko se Ruotsin-matkasta ?
Ei kerro.
Se kirjoitetaan eri tavalla: Silja L-A-I-N-E.
Laine
Minäpä luen sen teille !
Silja Linen
Ensin minua alkoi hervottomasti naurattaa sen naisen nimi.
Sen nimi oli Silja Laine.
Kyllä minä tiedän ettei siinä oo mitään nauramista, mutta minulle tuli vaan mieleen se mainos että " salaperäinen kuin itämeri itse".
Ja sitten minulle tuli mieleen yksi Jarkon liikemies tuttu, jolla oli japanilainen tyttöystävä, jonka nimi oli Kumi.
Se nauratti minua vielä enemmän.
Sen jälkeen minua alko palella. sanoin Jarkolle että pane lämmitys suuremmalle, tännehän jäätyy.
Ja sitten - ei tapahtunut mitään.
Minä istuin sohvalla ja hymyilin.
Jarkko istui minua vastapäätä ja naksutteli sorminiveliään ja sano että koitetaan hoidella tämä kypsästi.
Se se vasta minua naurattikin.
Niin ku aikuiset ihmiset, se sano **.
Totta kai, minä sanoin.
Haluatko avioeron nyt vai heti ?
Ei mennä asioitten edelle.
Mihin me sitten mennään ?
Mihin me mennään, sano !
Minä keitin sitten kahvit.
Oli jotenkin niin mukava tehdä jotain tavallista, räplätä suodatinpapereita, laskea Saludo lusikallisia.
Jarkko naputteli sormella keittiön pöytää.
Se sano ** että en minä saa ottaa tätä henkilökohtaisesti.
Että kaikki on järjesteltävissä.
Ei ole mitään syytä paeta hysteriaan, se sano ** ja sen sormi nousi ja laski, ja kynsi osu vahakangasliinaan kerran toisensa jälkeen.
Jossain vaiheessa minä istuin yksin sohvalla ja jossain vaiheessa minä avasin suuni ja huusin.
Minä huusin niin että päähän koski.
Minä ajattelin semmosta lausetta että "Sinä et oo kukaan".
Minä kävelin eteiseen peilin luokse ja katsoin omaa kuvaani enkä nähnyt mitään.
Miten se voi olla mahdollista että semmosta voi tapahtua, että äsken oli joku ja nyt ei yksinkertaisesti ole olemassa ?
Sehän on naurettavaa.
Että mua naurattaa.
Samana iltana se nainen soitti.
Me ollaan Jarkon kanssa kissaihmisiä ja sinä oot koiraihminen, se sano **.
Kyllähän sinäkin ymmärrät teidän yhteensopimattomuutenne jos katsot tosiasioita silmiin, se sano **.
Ja se sano ** :"Mietitään yhdessä mikä olisi kaikkein kivuttomin ratkaisu kaikille."
Minä en sanonut sanaakaan, hengitin vaan luuriin.
Mutta jo siinä minä tiesin, etten minä en aio hoidella tätä sivistyneesti.
Mihin me sitten mennään
Me ollaan
sinä oot
se sano
ja kynsi osu
Että mua naurattaa
Niin ku aikuiset ihmiset
Tavataan taas !
No comments:
Post a Comment