Hän oli ollut jo tunnin matkalla Lieksan rautatieasemalle.
Poika-raukalle tuli varmasti aika pitkäksi.
Onneksi Nokia on "connecting people".
Pyysikä hän sinua tulemaan vastaan ?
Ei tietysti suoraan, mutta en usko, että hän kovin hämmästyy, kun näkee meidät.
Siis sinut.
Ehkä hän pettyy, kun näkee minut !
Höpöhöpö !
Oikeastaan tuo rautatieasema on aika vaikuttava rakennus.
Se oli arkkitehti Saarisen tarkoituskin.
Rautatieasema oli vuosisadan alussa suurkaupungin symboli.
Se oli siihen aikaan hyvin moderni rakennus, paljon kansainvälisempi kuin kansallisromanttista rakennustyyliä edustavat rakennukset.
Ne ovat aivan erilaisia.
Esimerkiksi Kansallismuseo on tyypillinen kansallisromanttinen rakennus korkeine torneineen ja karhuineen.
Ai, se karhu siinä portaiden vieressä ?
Joo.
Suomen metsien kuninkaana karhu oli tärkeä kansallinen symboli.
Joskus 4-vuotiaana minä olin toivottomasti rakastunut siihen karhuun...
voitko kuvitella ?
Voin, kun tunnen Karin.
Se oli leikkiä !
Sinä olet hyvin perillä arkkitehtuurista.
Minusta rakennukset ovat mielenkiintoisia, koska ne kertovat historiasta.
Vuosisadan vaihde oli Suomessa tärkeää aikaa, koska Suomen sivistyneistö loi silloin tietoisesti omaa kansallista identiteettiä.
Se näkyi vilkkaassa poliittisessa keskustelussa ja kaikissa taiteissa: arkkitehtuurissa, musiikissa ja kirjallisuudessa.
Mukana olivat Saarinen, Sibelius ja molemmat Leinon veljekset
Leinon veljekset ?
Keitä he olivat ?
Vanhempi heistä oli Päivälehden, Helsingin Sanomien edeltäjän toimittaja, ja nuorempi oli kuuluisa runoilija Eino Leino.
Gallen- Kallelakin kuului varmasti tähän ryhmään.
Se on niin hauska nimi, että se jää hyvin mieleen.
Gallen on suomennettu Kallelaksi.
Siihen aikaan monet suomensivat ruotsinkielisen nimensä osoittaakseen sillä tavalla suomenmielisyyttään.
Gallen oli yksi niistä johtavista kulttuurihenkilöistä, jotka antoivat muille esimerkin muuttamalla oman nimensä...tai siis käyttämällä suomennosta sen rinnalla.
Aleksis Kivikin oli alun perin Stenval ja Eino Leino oli Lönnbohm ja Juhani Aho oli Brofelt...
No comments:
Post a Comment