ВНИМАНИЕ ! Слишком громкий звук
Hei, Anssi !
Mitä sinä teet tässä raitiovaunussa ?
No, minä en vain voi mennä kotiin, ennen kun tiedän miksi sinä puhut suomea noin hyvin.
Minä opiskelen suomea.
Mutta, miksi sinä opiskelet suomea ?
No, siksi, että suomi on mielenkiintoinen kieli.
Mutta kaikki sanovat, että se on vaikea kieli.
Niin, monet ulkomaalaiset ajattelevat.
Suomi on kyllä erilainen kieli, mutta ei erilainen ole sama kuin vaikea.
Mutta, vaikka minä olen suomalainen, niin, minä en tiedä miksi omena on punainen, mutta maito on valkoista.
Et tietysti, koska sinä puhut automaattisesti oikein.
Miten sinä sitten tiedät milloin ”punainen” on oikein tai milloin ”valkoista”.
Kysymys on siis: nominatiivi vai partitiivi
Kun osaa pari sääntöä, niin se ei ole vaikea.
No, mikä sääntö siinä sitten auttaa ?
No, minä ajattelen näin.
Ensimmäinen sääntö.
Jos subjekti on ainesana, ja se on saksassa ilman artikkelia, se on suomessa partitiivissa.
Jääkaapissa on maitoa, lasissa on vettä.
Toinen sääntö.
Mutta, jos subjekti on lauseen alussa, se on aina nominatiivissa.
Maito on lopussa, salaatti maksaa paljon.
Sitten on vielä kolmas sääntö.
Ei, ei, ei. Uskon, apua.
Siis kolmas ja viimeinen tärkeä sääntö.
Jos lauseen subjekti on ainesana, niin sen predikatiivi on partitiivissa.
Esimerkiksi, maito on valkoista.
Mutta, jos subjekti ei ole ainesana, predikatiivi on nominatiivissa.
Esimerkiksi, omena on punainen.
Sinä osaat kaikki säännöt ulkoa.
En osaa.
Hei, mikä pysäkki tämä on ?
Hei, hei !
No moi !
Kiitos oppitunnista.
Mikä nainen !
Mutta, miksi sinä opiskelet suomea ?
No, siksi, että suomi on mielenkiintoinen kieli.
Omena on punainen, mutta maito on valkoista.
Lasissa on vettä.
Tavataan taas !
No comments:
Post a Comment